Asian tausta ja lähtökohdat
Työntekijä A:n ja työnantajayhtiö B Oy:n välisen työsopimuksen mukaan A:n säännöllinen työaika oli 37,5 tuntia viikossa. A:n työsuhteessa noudatettiin työsopimuksen mukaan suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta niiltä osin, kuin työsuhteen ehdoista ei ollut sovittu työsopimuksessa. Kyseistä työehtosopimusta muutettiin työsopimuksen solmimisen jälkeen määräajaksi ns. kiky-sopimuksen perusteella lisäämällä työntekijöiden vuosittaista työaikaa 24 tunnilla ilman ansiotason korotusta. Työehtosopimuksen määräyksen mukaan työajan pidennyksen tarkemmasta toteuttamisesta sovittiin paikallisesti.
A:n työnantaja B Oy oli toteuttanut työajan pidennyksen siten, että työntekijöiden viikoittaista työaikaa lisättiin puolella tunnilla. A:n työaika piteni siten 37,5 tunnista 38 tuntiin viikossa. A vaati, että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänelle palkkaa puolen tunnin viikoittaisesta lisätyöstä, koska B Oy oli toiminut A:n ja B Oy:n solmiman työsopimuksen vastaisesti eikä työnantajalla A:n mukaan ollut oikeutta muuttaa työsopimuksen ehtoa yksipuolisesti.
Mistä asiassa oli oikeudellisesti kysymys?
Tapauksen keskiössä oli kysymys siitä, voitiinko työehtosopimuksella heikentää työntekijän työsopimuksessa sovittua työaikaehtoa, kun työsopimus oli solmittu ennen työehtosopimuksen työajan pidentämistä koskevan määräyksen voimaantuloa.
Työehtosopimuslain 6 §:n mukaan, jos työsopimus ja noudatettava työehtosopimus ovat joiltain osin ristiriidassa, noudatettavaksi tulee näiltä osin työehtosopimuksen määräykset. Kyseisen lainkohdan ei kuitenkaan ole oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa katsottu olevan esteenä työoikeudessa vahvana pääsääntönä noudatetun edullisemmuussäännön soveltamiselle. Edullisemmuussäännön mukaan työsuhteen eri normilähteiden ollessa ristiriidassa keskenään, noudatettavaksi tulee se ehto, joka on työntekijän kannalta edullisin.
Edullisemmuussäännön pääsääntöisestä luonteesta huolimatta työtuomioistuin on eräissä tapauksissa katsonut, että työehtosopimuksella on ollut mahdollista sopia edullisemmuussäännöstä poikkeamisesta ja työsopimuksen ehtoja heikentävistä määräyksistä. Työtuomioistuin on katsonut poikkeamisen olevan tietyin edellytyksin mahdollista silloinkin, kun työsopimus on solmittu ennen työehtosopimuksen määräysten voimaantuloa. Korkein oikeus ei ole ottanut kysymykseen kantaa ennen nyt kyseessä olevaa ratkaisua.
Miten korkein oikeus arvioi asiaa?
Korkein oikeus totesi ensinnäkin, että työehtosopimuslain edellä mainitun 6 §:n sanamuodon perusteella työehtosopimuksen määräysten ensisijaisuuden kannalta ei ole merkitystä, onko työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa oleva työsopimuksen ehto työntekijän kannalta edullisempi vai heikompi. Toisaalta korkein oikeus totesi, että työoikeudessa on edellä todetusta huolimatta noudatettu pääsääntönä edullisemmuussääntöä. Tämän jälkeen korkein oikeus kuitenkin jatkoi toteamalla, että työehtosopimuslain esitöiden, työtuomioistuimen ratkaisukäytännön sekä oikeuskirjallisuuden perusteella työehtosopimuksen määräykset voivat edullisemmuusperiaatteesta poiketen olla eräissä tapauksissa vähimmäisehtojen sijaan myös enimmäisehtoja, jolloin ne voivat syrjäyttää työntekijälle edullisemmat työsopimuksen ehdot.
Johtopäätöksenä korkein oikeus totesi, että työehtosopimuksella voidaan eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa muuttaa työsopimuksessa sovittuja ehtoja työntekijän vahingoksi. Edellytyksenä on, että edullisemmuussäännön nimenomainen poissulkemistarkoitus käy selvästi ilmi työehtosopimuksen määräyksestä tai muutoin. Työehtosopimuksen määräyksistä johtuvat työsopimuksen ehtojen heikennykset eivät myöskään saa korkeimman oikeuden mukaan olla olennaisia, eikä työehtosopimuksella voida puuttua jälkikäteen erääntyneisiin tai jo ansaittuihin työsopimukseen perustuviin etuuksiin.
Mihin lopputulokseen korkein oikeus päätyi tässä asiassa?
Kyseessä olevassa tapauksessa työntekijä A:n kannalta edullisin työaikaa koskeva ehto olisi ollut A:n työsopimuksen työaikaehto. Edullisemmuusperiaatteen nojalla kyseinen ehto olisi tullut sovellettavaksi A:n työsuhteen ehtona, vaikka työehtosopimukseen on jälkikäteen otettu työsopimuksen työaikaehdon kanssa ristiriitainen, työntekijän kannalta heikompi määräys. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että tässä tapauksessa työehtosopimuksen sopimusosapuolten nimenomaisena tarkoituksena on ollut sopia edullisemmuussäännön poissulkemisesta ja siitä, että työehtosopimuksen määräystä tuli soveltaa kaikkien työtekijöiden työsuhteissa riippumatta työsopimuksen mahdollisesti edullisemmista ehdoista.
Korkein oikeus arvioi, että työehtosopimuksen määräykseen perustuva työajan pidennys ei ollut tässä tapauksessa niin olennainen, etteikö työehtosopimuksella olisi voitu heikentää työsopimuksessa sovittua työaikaehtoa. Täten korkein oikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, että työehtosopimuksen perusteella tehdyllä paikallisella sopimuksella oli voitu pidentää A:n viikoittaista työaikaa puolella tunnilla. B Oy:n ei tullut korvata A:lle palkkaa puolen tunnin viikoittaisesta lisätyöstä.
