Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n kilpailukieltosopimuksia koskevat säännökset muuttuivat 1.1.2022 lukien siten, että jatkossa kaikki kilpailukieltosopimukset ovat työnantajalle maksullisia. Keskeinen muutos on siis se, että työnantaja on jatkossa velvollinen suorittamaan työntekijälle laissa määritellyn korvauksen kilpailukiellon ajalta sen kestosta ja työntekijän asemasta riippumatta. Ennen lakimuutosta työnantajan ei tarvinnut maksaa työntekijälle lainkaan korvausta enintään kuuden kuukauden mittaisesta kilpailukiellosta.

Lakimuutoksesta huolimatta kilpailukieltosopimuksen solmimiseen vaaditaan edelleen laissa tarkoitettu työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy, kuten liikesalaisuuksien suojaaminen.

Korvauksen määrä

Korvauksen suuruus määräytyy työntekijän palkan ja kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituuden eli kilpailukiellon keston perusteella. Rajoitusajan ollessa enintään kuusi kuukautta työsuhteen päättymisestä, työnantajan tulee maksaa korvaus, joka vastaa vähintään 40 % työntekijän tavanomaisesta palkasta rajoitusajan pituiselta ajalta. Jos rajoitusajan pituudeksi on sovittu yli kuusi kuukautta, korvauksen on oltava määrältään vähintään 60 % työntekijän tavanomaisesta palkasta vastaavalta ajalta.

Korvaus tulee maksaa rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin, ellei työsopimuksen päättämisen jälkeen toisin sovita. Näin ollen esimerkiksi kuuden kuukauden kilpailukieltoon sitoutuneelle kuukausipalkkaiselle työntekijälle on maksettava kilpailukiellon ajalta 40 % tämän normaalista kuukausipalkasta tavanomaisina palkanmaksupäivinä.

Mahdollisuus kilpailukieltoehdon irtisanomiseen

Työnantaja voi vapautua velvoitteestaan maksaa korvausta irtisanomalla kilpailukieltosopimus tai -ehto työsuhteen aikana. Irtisanominen ei kuitenkaan ole mahdollista enää sen jälkeen, kun työntekijä on ilmoittanut päättävänsä työsuhteen eli antanut esimerkiksi irtisanomisilmoituksen. Irtisanoessaan kilpailukieltosopimuksen työnantajan on noudatettava irtisanomisaikaa, jonka pituuden on oltava vähintään kaksi kuukautta tai, jos kilpailukielto on kestoltaan yli kuusi kuukautta, vähintään kolmasosa rajoitusajan pituudesta.

Muutos koskee siirtymäajan jälkeen myös vanhoja kilpailukieltoja

Lakimuutos koskee myös ennen sen voimaantuloa sovittuja kilpailukieltosopimuksia vuoden siirtymäajan kuluttua eli 1.1.2023 lukien. Työnantajalla on siten velvollisuus maksaa korvausta myös ennen lakimuutoksen voimaantuloa sovituista kilpailukieltosopimuksista siirtymäajan kuluttua. Velvollisuutta maksaa korvausta ei kuitenkaan ole, jos kilpailukieltosopimuksen rajoitusaika päättyy siirtymäajan kuluessa, tai työnantaja irtisanoo kilpailukieltosopimuksen päättymään siirtymäkauden aikana.

Esa Schön

asianajaja, varatuomari