Hallituksen esitys eduskunnalle työsopimuslain, merityösopimuslain ja yhteistoimintalain väliaikaisesta muuttamisesta koronaviruspandemian vaikutusten lieventämiseksi on annettu tänään eduskunnalle. Esityksen tavoitteena on helpottaa yksityisellä sektorilla toimivien työnantajien asemaa koronavirusepidemian aiheuttamissa äkillisissä muutostilanteissa. Tästä syystä esitetyt muutokset eivät koske tilanteita, joissa työnantaja on valtio, kunta, kuntayhtymä, Kansaneläkelaitos, Ahvenanmaan maakunnan hallitus tai evankelis-luterilainen tai ortodoksisen kirkko.
Esitys sisältää mm. ehdotukset koeaikapurun perusteiden muuttamisesta, määräaikaisen työntekijän lomauttamisen mahdollistamisesta, työntekijän takaisinottovelvoitteen pidentämisestä sekä työntekijöiden lomauttamiseen liittyvän yhteistoimintamenettelyn vähimmäisneuvotteluajan lyhentämisestä.
Kysymyksessä olisi määräaikainen kesäkuun 2020 loppuun voimassa oleva laki.
Koeaikapurun perusteiden muuttaminen
Ehdotettu lakimuutos mahdollistaisi työsuhteen purkamisen koeaikana tilapäisesti myös työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä ja merityösopimuslain 8 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla taloudellisella tai tuotannollisella perusteella. Normaalisti tätä pidetään koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisena perusteena työsuhteen purkamiselle koeaikana.
Ehdotuksen mukaan purkaminen edellyttäisi, että tarjolla oleva työ on vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä olennaisesti ja pysyvästi, eikä työntekijää voida sijoittaa tai kouluttaa toisiin tehtäviin. Työnantajalla tulisi siten olla tässä tilanteessa koeaikapurkuun normaali työsuhteen päättämisperuste. Erona tavalliseen tuotannollisin ja taloudellisin perustein tapahtuvaan irtisanomiseen olisi siten käytännössä se, ettei työnantajan tarvitse tällöin noudattaa irtisanomisaikaa.
Määräaikaisen työntekijän lomauttaminen
Määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän lomauttaminen on normaalisti mahdollista vain silloin, kun tämä työskentelee vakituisen työntekijän sijaisena, ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos tämä olisi työssä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän lomauttamisen sallimista silloinkin, kun määräaikaisuuden perusteena ei ole sijaisuus. Määräaikaisen lakimuutoksen voimassa ollessa tehty lomautus voisi jatkua myös lain voimassa olon päättymisen jälkeen niin kauan, kuin lomautuksen peruste on olemassa.
Lomautusilmoitusajan lyhentäminen
Ehdotetun tilapäisen lakimuutoksen mukaisesti lomautusilmoitusaika olisi nykyisen 14 päivän sijasta viisi päivää. Niiden tilanteiden varalta, joissa työnantaja on ilmoittanut työntekijälle lomauttamisesta ennen lain voimaantuloa, työnantaja voisi lain voimaantultua lyhentää lomautusilmoitusajan viiteen päivään, kunhan ilmoittaa tästä työntekijälle viimeistään lomautuksen alkamista edeltävänä päivänä. Työnantajan alkuperäisesti antama 14 päivän ilmoitusaika ei siis sido työnantajaa, kunhan lomautus alkaa määräaikaisen lain voimassa ollessa. Jos lomautus on sen sijaan jo ehtinyt alkaa ennen lain voimaantuloa, lomautusilmoitusaikaa ei voi takautuvasti lyhentää.
Edellä mainittua lomautusilmoitusaikaa ei noudateta niissä tilanteissa, joissa lomautusilmoitusajasta on sovittu työsuhteessa noudatettavassa valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäliittojen välisessä työehtosopimuksessa. Joidenkin alojen työehtosopimuksissa lomautusilmoitusaika on lyhennetty kolmeen päivään. Työnantaja on oikeutettu noudattamaan tällöin tätä lyhyempää aikaa. Toisaalta, jos työsuhteessa sovellettavassa työehtosopimuksessa on sovittu viittä päivää pidemmästä lomautusilmoitusajasta, myös sitä sovelletaan edelleen.
Työntekijän takaisinottovelvoitteen pidentäminen
Hallituksen esityksessä esitetään tuotannollisin ja taloudellisin syin tai yrityksen saneerausmenettelyn yhteydessä irtisanottujen työntekijöiden takaisinottoajan pidentämistä yhdeksään kuukauteen. Normaalisti työnantajalla on velvollisuus tarjota edellä mainituin perustein irtisanomalleen työ- ja elinkeinotoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen työtä, jos tämä tarvitsee neljän, tai, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä vähintään 12 vuotta, kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt. Pidempää yhdeksän kuukauden takaisinottoaikaa sovelletaan silloin, kun työsopimus on irtisanottu määräaikaisen lakimuutoksen voimassa ollessa, vaikka työsuhde jatkuisi vielä lain voimassa olon päätyttyä.
Yhteistoimintaneuvotteluvelvoitteen vähimmäisajan lyhentäminen
Hallituksen esityksessä esitetään myös henkilöstön lomautuksia koskevan yhteistoimintaneuvotteluvelvoitteen vähimmäisajan lyhentämistä kuudesta viikosta tai 14:stä päivästä viiteen päivään. Lakimuutoksen voimassa ollessa neuvotteluvelvoitteen vähimmäiskesto olisi aina viisi päivää mahdollisten lomautusten kestosta ja lomautettavien lukumäärästä riippumatta.
Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan esitetä muutettavaksi neuvotteluvelvoitteen sisältöä. Vähimmäisneuvotteluajan muuttumisesta huolimatta neuvotteluissa on siten käsiteltävä edelleen yhteistoimintalain 50 §:ssä säädetyt asiat, jollei neuvotteluissa toisin sovita. Hallituksen esityksellä ei myöskään esitetä muutettavaksi neuvotteluilmoituksen antamisajankohtaa koskevaa yhteistoimintalain 45 §:ää. Neuvotteluesitys on näin ollen annettava edelleen kirjallisesti vähintään viisi päivää ennen neuvottelujen aloittamista, jollei eduskunta muuta lakiehdotuksen sisältöä. Yhteistoimintamenettely kestää tällöin siis käytännössä vähintään 10 päivää, jollei toisin sovita.
Edellä mainittua viiden päivän neuvotteluaikaa ei sovelleta, mikäli työsuhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen sisältyy lomautusten osalta viittä päivää pidempiä tai lyhyempiä vähimmäisneuvotteluaikoja. Tällöin noudatetaan työehtosopimuksen neuvotteluaikoja koskevia määräyksiä, jollei asiasta sovita paikallisesti toisin työehtosopimuksen kelpuuttavan määräyksen nojalla.
Esa Schön
