Tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät

Nollasopimuksilla tarkoitetaan työsopimuksia, joissa työntekijä sitoutuu olemaan työnantajan käytettävissä tämän määräämänä ajankohtana ilman, että työsopimuksessa on määritelty vähimmäistyöaikaa, jonka työnantaja on vähintään velvollinen tarjoamaan työtä, tai jolta työntekijälle tulisi vähintään maksaa palkka. Nollasopimuksessa työntekijän työajaksi on usein määritelty esim. 0-37,5 tuntia viikossa ja työnantajalla on lähtökohtaisesti vapaus päättää siitä, milloin ja paljonko työtä työntekijälle tarjotaan. Nollatuntisopimuksella työskentelevistä työntekijöistä puhutaan usein myös tarvittaessa työhön kutsuttavina työntekijöinä. Lainsäädännössä nollatuntisopimuksista käytetään nimitystä vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto.

Vaihtelevaa työaikaa koskevan ehdon käyttöä on rajoitettu työsopimuslaissa. Vaihtelevasta työajasta ei saa ensinnäkään sopia, jos työnantajan työvoimatarve on kiinteä. Työntekijän vähimmäistuntimäärä on lisäksi merkittävä työsopimukseen työnantajan todellisen työvoiman tarpeen mukaan. Sitä ei saa sopia työnantajan aloitteesta työnantajan todellista työvoiman tarvetta pienemmäks. Jos työnantaja siis esimerkiksi tarvitsee työntekijää säännöllisesti 20 tuntia viikossa, vähimmäistuntimääräksi on kirjattava nollan sijasta 20 tuntia.

Nollasopimusten ongelmia

Nollasopimuksiin liittyy työntekijän kannalta useita ongelmia. Merkittävin näistä on edellä kuvattu yksipuolinen sidonnaisuus ja sen erilaiset liitännäisvaikutukset. Työvuoroja saattaa olla vaikea ennakoida ja työhön kutsu saattaa tulla hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Tällöin saatetaan joutua tilanteeseen, jossa työntekijä on syystä tai toisesta estynyt saapumasta työhön työnantajan määräämänä ajankohtana. Tämä saattaa muodostaa ensinnäkin työntekovelvoitteen laiminlyönnin ja aiheuttaa toisaalta hankaluuksia työttömyysturvan kannalta – johtaa esimerkiksi työttömyyspäivärahan menettämiseen määräajaksi. Lainsäätäjä on kuitenkin huomioinut tällaiset tilanteet ja vähimmäistuntimäärän ylittävien tuntien osalta työnantajan on nykyään tiedusteltava työntekijän mahdollisuutta tehdä lisätunteja.

Toinen keskeinen ongelma liittyy työsuhteen päättämistilanteisiin. Käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa työnantaja on esimerkiksi työsuhteen irtisanomisen sijasta päättänyt olla tarjoamatta työntekijälle työtunteja enää jatkossa. Työsuhde ja siihen liittyvät työntekijän velvoitteet pysyvät tällöin kuitenkin edelleen voimassa, jolloin työntekijälle saattaa syntyä tarve vapautua työsopimussuhteesta päättämällä itse työsuhteensa. Tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa työntekijälle taloudellisia menetyksiä, joilta olisi vältytty, jos työsuhde olisi irtisanottu työnantajan toimesta. Mahdollinen työsuhteen päättämisen riitauttaminen tai ylipäänsä sen osoittaminen, että työnantajalla on tosiasiallisesti ollut tarkoitus päättää työsuhde, on yleensä myös olennaisesti hankalampaa kuin, jos työsuhde olisi päätetty selkeästi työnantajan toimenpiteellä.

Nollatuntisopimukset saattavat aiheuttaa työntekijälle hankaluuksia myös mm. sairastapauksissa. Tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä saattaa näet esimerkiksi jäädä ilman sairausajan palkkaa, johon hän olisi ollut oikeutettu, jos työsopimuksessa olisi määritelty säännöllinen työaika ja hän olisi sairastanut työvuorolistan mukaisena työaikanaan. Sairastuminen saattaa johtaa jopa siihen, ettei työntekijälle enää tarjota työvuoroja.

Palvelumme

Asiantuntijamme tuntevat nollasopimuksiin liittyvät oikeudelliset ongelmat ja ovat käytettävissäsi sopimusta tehdessäsi ja sen oikeudellisia vaikutuksia arvioidessasi. Autamme myös mahdollisissa työsuhteen aikaisissa tai sen päättämiseen liittyvissä ongelmatilanteissa.