Määräaikaisuus

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n perusteella työsopimus voidaan tehdä työnantajan aloitteesta määräaikaisena ainoastaan silloin, kun määräaikaisuudelle on olemassa laissa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisuuden perustuessa aidosti työntekijän aloitteeseen erityistä perustetta ei sen sijaan vaadita, vaan ilman laissa tarkoitettua perusteltua syytäkin tehty määräaikainen sopimus on pätevä. 

Työnantajan aloitteesta tehtyä määräaikaista työsopimusta pidetään sallittuna, kun työnantajalla ei ole pysyvää työvoiman tarvetta tai kun käytännön työelämän tarpeet sitä edellyttävät.  Hyväksyttävänä perusteena työsopimuksen määräaikaisuudelle voidaan pitää esimerkiksi työn luonnetta, sijaisuutta, harjoittelua ja muita näihin rinnastettavia seikkoja sekä muita työnantajan toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyviä perusteltuja syitä. Tämän lisäksi määräaikaista työsopimusta pidetään sallittuna, kun palkattava henkilö on ollut työ- ja elinkeinotoimiston ilmoituksen mukaan yhtäjaksoisesti työtön työnhakija edellisen 12 kuukauden ajan. Pitkäaikaistyöttömän voi siten palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman erityistä perustetta. Tällä pyritään edistämään näiden työllistymismahdollisuuksia.

Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. Säännös koskee tilanteita, joissa työnantaja solmii määräaikaisia sopimuksia samoissa töissä toistuvasti peräkkäin. Määräaikaisten sopimusten toistaminen ei ole kiellettyä esimerkiksi silloin, kun työnantaja tarjoaa määräaikaisesti palkatulle sijaiselle uutta määräaikaista sijaisuutta. Määräaikaisuuden perusteelta edellytettävä painavuus kuitenkin kasvaa sopimusten määrän ja yhteen lasketun keston kasvaessa ja johtaa jatkuessaan lopulta siihen, että työnantajan työvoimatarve katsotaan pysyväksi, minkä jälkeen työnantajalla ei ole enää oikeutta jatkaa sopimussuhdetta määräaikaisena. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:37 todetulla tavalla pelkästään se, että kullekin määräaikaiselle työsopimukselle voidaan esittää laissa tarkoitettu perusteltu syy, ei siten enää riitä, kun työntekijän kanssa on tehty useampia peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia, vaan lisäksi on tutkittava, onko työnantajan työvoiman tarve muodostunut pysyväksi. Kyseisessä tapauksessa korkein oikeus päätyi kuitenkin siihen, ettei työvoiman tarvetta tullut pitää pysyvänä, kun työntekijän työskentely oli kestänyt lukumääräisesti sinänsä useasta määräaikaisesta työsuhteesta huolimatta kokonaisuudessaan verraten lyhyen ajan ja työjaksojen väliin jäi useita viikkojen mittaisia jaksoja, jolloin työtä ei tehty. 

Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehty määräaikainen työsopimus samoin kuin työsopimus, joka on tehty määräaikaisena sen jälkeen, kun työnantajan työvoimatarve on muodostunut pysyväksi, on katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että työnantajan on voitava vedota työsuhteen päättyessä lailliseen työsopimuksen päättämisperusteeseen. Jollei tällaista ole, työnantajan katsotaan päättäneen työsuhteen perusteettomasti työsuhteen päättyessä määräaikaisuuden vuoksi. Työntekijälle syntyy tällöin oikeus työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Palvelumme

Lakimiehillämme on laaja kokemus määräaikaisia työsuhteita koskevien toimeksiantojen hoitamisesta. Saat meiltä luotettavan arvion siitä, onko määräaikaiselle työsopimukselle perusteltu syy, tai voidaanko työsuhdetta jatkaa edelleen määräaikaisena. Olemme myös hoitaneet menestyksellisesti lukuisia määräaikaisen työsopimuksen päättymiseen liittyviä sovintoneuvotteluja ja oikeudenkäyntejä.