Työaika

Työaikalakia sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkien työntekijöiden työsuhteissa tiettyjä työaikalaissa erikseen säädettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät eräät laissa erikseen määritellyissä tehtävissä työskentelevät työntekijät, joilla on työaika-autonomia, eli oikeus päättää itse työajoistaan ja -paikastaan. Työaikalaki on pakottava, eivätkä työnantaja ja työntekijä siten voi sopia keskenään siitä, että työsuhteessa ei noudatettaisi työaikalakia. Myöskään siitä, että kysymys on johtajasopimuksesta tai ylemmästä toimihenkilöstä, ei automaattisesti seuraa, ettei työaikalakia sovelleta.

Säännöllinen työaika

Työntekijän säännöllinen työaika on työaikalain mukaan lähtökohtaisesti enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Asiasta on kuitenkin voitu sopia työehtosopimuksella toisin ja esimerkiksi toimihenkilöillä säännöllinen työaika on tyypillisesti 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa.

Säännöllinen työaika voidaan järjestää usein eri tavoin. Edellä mainitun yleistyöajan lisäksi laki tuntee vuorotyön, jaksotyön, joustotyön sekä liukuvan työajan. Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautisesta työajasta on lisäksi omat määräyksensä. Eri alojen työehtosopimuksissa on edelleen sovittu monista muista työaikamuodoista.

Joustotyöaika

Joustotyöaika on uusi 1.1.2020 voimaan tulleella työaikalain kokonaisuudistuksella käyttöön otettu työaikamuoto. Joustotyössä työntekijän keskimääräinen säännöllinen viikoittainen työaika on enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työntekijällä on pääsääntöisesti oikeus ajoittaa ja sijoittaa työskentelynsä parhaaksi katsomallaan tavalla ja työajan sijoittelua rajoittavat lähinnä vuorokausi ja viikkolepoa koskevat työaikalain ja työehtosopimuksen määräykset. Joustotyöaika ei lisää työntekijän lakiin, työehtosopimukseen tai työsopimukseen perustuvaa työaikaa, vaan mahdollistaa sen vapaamman sijoittelun tasoittumisjakson aikana työn asianmukaisen suorittamisen ja työntekijän omien tarpeiden edellyttämällä tavalla.

Joustotyöaikaa voidaan käyttää, jos vähintään puolet työntekijän työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Kysymykseen tulevat siten sellaiset tehtävät, jotka eivät pääasiassa ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan ja viikonpäivään ja jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä voidaan tehdä muualla kuin työnantajan varsinaisessa toimipisteessä tai muussa vastaavassa ennalta määrätyssä paikassa. Joustotyöajasta ei sen sijaan voida sopia tehtävissä, joissa työnantaja säännönmukaisesti määrää työnteon ajan ja paikan tai joissa työntekijältä edellytetään jatkuvaa tai pääasiallista läsnäoloa työpaikalla. Joustotyöaika ei sovellu myöskään sellaisiin töihin, joiden suorittamisaika ja -paikka määräytyvät pääosin esimerkiksi asiakkaan tarpeiden tai muiden työn suorittamisen työntekijälle asettamien vaatimusten perusteella.

Joustotyöaika perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen, jonka vähimmäissisältö on määritelty työaikalaissa. Sekä työnantajalla että työntekijällä on oikeus irtisanoa joustotyöaikaa koskeva sopimusehto päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa. Sopimuksen päätyttyä ryhdytään noudattamaan joustotyösopimuksessa määriteltyä työaikajärjestelyä.

Lisä- ja ylityö

Työaikaa koskevat työntekijän ja työnantajan väliset erimielisyydet liittyvät usein lisä- ja ylityön tekemiseen ja niistä maksettavaan korvaukseen. Lisätyöllä tarkoitetaan työntekijän säännöllisen työajan lisäksi tekemää työtä, joka ei ylitä työaikalaissa säädettyä säännöllisen työajan enimmäismäärää. Sitä voi näin ollen syntyä vain, jos työntekijän säännöllinen työaika on lyhyempi kuin laissa määritelty säännöllisen työajan enimmäismäärä eli tyypillisesti kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Ylityöllä puolestaan tarkoitetaan hieman yksinkertaistaen työtä, jonka työntekijä tekee laissa määritellyn säännöllisen työajan enimmäismäärän lisäksi.

Sekä lisä- että ylityön teettäminen edellyttää aina työnantajan aloitetta ja työntekijän suostumusta. Ylityön osalta työntekijän suostumus on annettava lähtökohtaisesti erikseen jokaista ylityökertaa varten. Lisätyöstä voidaan sen sijaan sopia myös työsopimuksessa. Epäselvyyttä aiheuttaa usein nimenomaan se, onko työ tehty työnantajan aloitteesta, ja onko kysymys siten ylityönä korvattavasta työstä. Tästä syystä ylityöstä olisikin syytä sopia lähtökohtaisesti nimenomaisesti etukäteen, mutta työnantaja saattaa tietyissä tilanteissa joutua korvaamaan työntekijän tekemän työn ylityönä, vaikka näin ei olisikaan tehty. Liukuvassa työajassa ja joustotyöajassa lisä- ja ylityön tekemisestä on kuitenkin lain mukaan sovittava nimenomaisesti.

Lisä- ja ylityöstä suoritettavat korvaukset on määritelty työaikalaissa, minkä lisäksi niistä on määräyksiä useimmissa työehtosopimuksissa. Työaikalain mukaan vuorokautisesta ylityöstä on maksettava kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta 50 prosentilla ja niitä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka ja viikoittaisesta ylityöstä 50 prosentilla korotettu palkka. Työaikalaissa on lisäksi säädetty mahdollisuudesta sopia myös kiinteästä kuukausittaisesta ylityökorvauksesta. Tällainen kiinteä ylityökorvaus voidaan kuitenkin sopia vain tietyssä asemassa oleville työntekijöille ja korvauksen tulee suuruudeltaan vastata työntekijän todellisia ylitöitä.

Matka-ajan korvaaminen

Työaikalain mukaan matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Silloin, kun matka-aika ei ole työaikaa, siihen käytetyn ajan korvaamisesta ei ole määräyksiä työaikalaissa ja säännöllisen työajan kuluessa tapahtunutta matkustamista lukuun ottamatta yleensä myöskään työehtosopimuksissa. Tästä syystä erityisesti työntekijän vapaa-aikana työasioissa matkustamiseen käyttämän ajan korvaaminen aiheuttaa usein epäselvyyksiä. Asiasta olisi siten syytä sopia etukäteen joko työntekijän työsopimuksessa tai ennen kutakin matkaa.

Palvelumme

Avustamme niin työnantajia kuin työntekijöitä erilaisissa työaikaan liittyvissä kysymyksissä. Meiltä saat apua esimerkiksi erilaisten työaikaa koskevien sopimusten, kuten liukuvan työajan sopimusten, joustotyösopimusten ja työaikapankkisopimusten laatimiseen sekä työpaikan työaikajärjestelyjen suunnitteluun, käyttöönottoon ja muuttamiseen. Autamme luonnollisesti myös työaikaa ja työaikakorvauksia koskevissa erimielisyystilanteissa, kuten lisä- ja ylityökorvauksia sekä työehtosopimusten työaikaa koskevien määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevissa riidoissa. Juristimme ovat sekä yksityisen että julkisen sektorin työaikakysymysten asiantuntijoita ja olemme hoitaneet lukuisia työaikakysymyksiin liittyviä toimeksiantoja. Osakkaamme AA, VT, OTT Esa Schön osallistui nykyisen työaikalain valmistelutyöhön Työ- ja elinkeinoministeriön alaisen työryhmän jäsenenä ja hän on kirjoittanut yhdessä VT Harri Hietalan ja AA, VT Keijo Kaivannon kanssa kommentaariteoksen nykyisin voimassa olevasta vuoden 2020 työaikalaista.